perjantai 29. marraskuuta 2013

Bad End: Haikaran kosto

Hahahahaaaa, lähemmäs pari kuukautta meni mutta tulipahan kirjoitettua!

Saanko esitellä: Halloween-ropemme tiivistelmät! Jos niitä nyt tiivistelmiksi voi kutsua, aika massiivinen määrä tekstiä. Mut oli vaan niin hyvin materiaalia mistä kirjottaa, paremmin kuin viime vuonna! Ja kirjoittaminen oli varsinkin loppupuolella ihan nautittavaa kun kirjotin äänitteistä paljon. Tässä nyt teille siis jotka haluavat lukea ja muistella tai jotain.

---------------------------------------------------------

Haikara - Gamemaster
Murkki - Hiver
Chiheisen - Idolfried
Liva - Idoko
Gwendoly - Buranko
KuroiWing - Shaytan
Nia - Layla

Halloween koittaa, ja kaikki hahmot heräävät yhdessä taivaalla jonkinmoisen pilvilinnan edessä. Ajasta ei ole tarkkaa tietoa. Kaikki hahmor haluavat jotain, mutta ovat äänen (GameMaster) viesteistä hämmentyneitä. Ukkostaa ja hahmot näkevät kauhukuvia sodista ja kärsivistä rakkaista. Hiver tunnistaa paikan olevan kuin kotinsa, mutta nyt se on vihamielinen, ei ollenkaan kuten hän sen tietää. Hahmot esittelevät itsensä pikaisesti, ennen sisään menoa. Buranko ehdottaa paikan tutkimista, jolloin Hiver ehdottaa vastaanottohuoneen etsimistä. Hänen johdollaan hahmot etsivät huoneen, mutta ovea avatessa huoneessa välähtää kuin seinällä olisi veitsiä. Hiver hätkähtää, Idolfried suojaa Idokoa ja Layla, Shaytan seka Buranko pitävät pokerinaamansa. Hiver jatkaa matkaa varovaisesti eteenpäin, eikä seinä reagoi mitenkään kosketukseen.

Ovesta seuraavaan huoneeseen, missä tapahtuu sama mutta nyt veitset jää. Buranko vilkaisee muita ja Hiver lähestyy seinää, jolloin huone alkaa tärisemään. Muut hahmot käskevät Hiveriä perääntymään ja ehdottavat takaisin paluuta, mutta tuloreitin ovi on kadonnut. Hiver juoksee veitsihuoneen toisessa päässä olevalle ovelle, jolloin aikaisempi ovi, jonka toisella puolella muut ovat sulkeutuu. Hiljaisuus laskeutuu Hiverin puolelle. Idolfried yrittää saada ovea auki turhaan, Shaytan auttaa onnistuneesti. Veitsihuoneessa Hiveristä ei näy jälkeäkään. Idoko yrittää astua huoneeseen, mutta Idolfried estää tätä. Hahmot alkavat kuulemaan oven toisella puolella hitaasti lähestyvää kopinaa. Shaytan pitää käytävän ovea auki samalla kun Idolfried astuu huoneeseen. Idoko kannustaa “Ganbare!”, ja Idolfried häpeää tyttärensä puolesta. Ovi painaa kovemmin kiinni ja Shaytan ponnistelee sen auki pitämisessä. Veitset ei liiku, kun Idolfried lähestyy vastapäistä ovea ja avaa sen, kadoten toiselle puolelle. Kopinan rytmi muuttuu ja katoaa pois. Idoko ja Buranko astuvat veitsihuoneeseen ja Shaytanin voimat eivät enää riitä: ovi pamahtaa kiinni, jättäen Shaytanin ja Laylan käytävään. Idoko ja Buranko saavat veitsihuoneen oven auki, jonka toisella puolella Hiver ja Idolfried ovat kunnossa. Jälkimmäinen on vihainen tyttärelleen, joka ei olisi saanut seurata. Idoko puolustautuu. Todetaan, että lähdetään takas ja ovea koettaessa se aukeaa. Toisella puolella Shaytan ja Layla tutkivat veitsiä, “koettaen löytää vihjeitä”. Hiver kysyy kuulivatko kaikki kopinan mihin vastataan myöntävästi, mutta lisätietoja kysyttäessä Hiver ei vastaa mitään ja seurue jatkaa matkaa (Hiverin ahdistukseksi).

Seuraavassa huoneessa on nyt kolme ovea: Buranko kokeilee oikeaa, Idolfried (raahaten Idokoa mukanaan) keskimmäistä ja Shaytan sekä Layla vasemmanpuoleista. Hiver seuraa nurkassa. Kaikki avaavat oven ja tuijottavat hetken näkemäänsä kauhistuneena. Buranko kavahtaa, Shaytan ja Layla sulkevat oven. Idolfried on surullinen ja Idoko sulkee oven tämän puolesta. Burankon auki jääneen oven takana on nyt vain normaali huone. Hiljaisuus lankeaa. Idolfried kokoaa itsensä ja palautuu normaaliksi. Buranko ja Hiver ehdottavat, että kaikki vaihtavat ovia. Shaytan ja Layla avaavat Burankon oven uudestaan, minkä takana näkyy hirttomaa. Hiver vilkaisee Burankoa, joka avaa Idolfriedin ja Idokon oven, nähden tuhoutuneen talon. Idolfried avaa Shaytanin ja Laylan oven, minkä takana näkyy taistelutanner. Kaikki harhat välkkyvät pois näkyvistä, jättäen jälkeensä vain normaalin huoneen.

Kaikki sulkevat ovensa. Hiver avaa keskimmäisen, mutta näkee vain pimeyttä ja kuulee kopinaa. Oikealla pimeyttä ja naurua, vasemmalla pelkkää pimeyttä, mikä ei välky pois. Idolfried toteaa, ettei mennä, ja Idoko sulkee oven järkyttyneen näköisen Hiverin puolesta. Idolfried lohduttaa “kyllä se siitä”, mutta Hiver lykkää Idolfriedin lohduttavan käden olkapäältään. Buranko vetää Hiverin ovelta pois.

Päätetään, että palataan takaisinpäin, mutta ovea avatessa vastaan tulee tiiliseinä. Hiver ei näytä voivan hyvin ja Idolfried avaa uudelleen vasemmanpuoleisen oven jonka takana on edelleen taistelutanner. Idolfriedin ja Hiverin katseet kohtaavat ja Idolfried pyytää Hiveriä avaamaan jonkun oven, mihin Hiver ei suostu. Idoko ehdottaa keskimmäiseen menemistä ja Idolfried avaa sen. He näkevät kuinka talo kärsii ja tuhoutuu pikakelauksella ja kuulevat äänen kuiskivan: “Oletteko aivan varmoja, että haluatte tämän kohtalon?”

Hiver on jälleen totinen ja kysyy mitä Idolfried ja Idoko näkevät. Idolfried kääntyy ja hymyilee vakuuttaen ettei ole mitään hätää. Hiver näkee valheen läpi: “Valehtelette”. Idolfried ei huomioi Hiveriä vaan sanoo käyvänsä katsomassa samalla kun Idoko pitää ovea auki. Idolfried avaa nyt normaalin huoneen perällä olevan oven, jonka takaa paljastuu kirjasto. Idolfried astuu sisään ja ottaa Hiverin kehoituksesta kirjan hyllystä. Avatessaan sen hän jämähtää hetkeksi mutta muut eivät huomaa mitään. Idolfried kommentoi kirjan olevan ranskaksi, mihin Hiver mutisee itsekseen ja käskee Idolfriedin tulla takaisin ja avata joku toinen ovi.

Idolfried kääntyy takaisin, muttei pääse näkymättömän seinän läpi ulos kirjastosta. Idoko panikoi muttei liiku Idolfriedin kiellosta. Shaytan ja Layla tulevat apuun vastahakoisesti mutta jäävät saman seinän toiselle puolelle. (Tässä vaiheessa peliä pistimme eeppistä musiikkia soimaan :P) Muut ovet eivät enää aukea ja kopina alkaa taas, joten kaikki suunnistavat kirjastoon, poispäin äänestä. Sisällä Idolfried tarkkailee ympäristöään, Buranko vaikuttaa poissaolevalta ja Hiver halaa kirjaa, mutta istuessaan lepotuolille se hajoaa. Buranko, Idoko ja Idolfried hätkähtävät hereille ja tiedustelevat onko kaikki hyvin. Hiver vakuuttaa kaiken olevan hyvin kunnes kirja syttyy palamaan ja tuhkatkin katoavat tuulen mukana. Buranko kuikuilee joka suuntaan menevien lasiovien läpi käytäviin: kaikki ovat samanlaisia. Hiver kysyy Idolfrieltä ja Idokolta mitä he näkivät viimeiseksi: heidän katseet kohtaavat ja Idokon nyökätessä Idolfried kertoo Idokon avustaessa. Hiver panikoi naisen äänen maininnasta, ja Idolfried tukkii aiheesta puhuneen Idokon suun.

Hiver koskettaa kirjahyllyä, joka hajoaa tuhkaksi. Hiver kieltää muita koskemasta mihinkään ja kehottaa eteenpäin. Idoko lohduttaa Hiveriä mutta saa sähköiskun koskettaessaan tätä. Idoko koskettaa muita eikä mitään ei tapahdu. Kaikkien ovien takana alkaa kuulua kopinaa: Hiver panikoi ja alkaa itkemään. Idolfried karjaisee “kuka siellä on?!” ja naisen nauru vastaa. Hiver huutaa "lopeta!!!", jolloin kopina ja nauru loppuu. Idolfried jatkaa “nyt riittää, kuka koputtaja-akka siellä onkaan!” Lattia Idolfriedin jalkojen alla alkaa pettämään, ja Idoko työntää isänsä turvaan.

Idon tasatessa säihkähdystään ja ärtymystään, Shaytan kysyy tietääkö Hiver mitä on tekeillä. Buranko siirtyy lasioven luo. Hiver yrittää vielä avata kirjaa, mutta se palaa taas ja tuhkatkin lentää pois. Buranko ehdottaa oven avaamista, mihin myönnytään ja kaikki kulkevat oven läpi. Käytävällä Hiverillä pettää jalat alta ja tuskissaan hän vaikertaa “lopeta, lopeta”. Idolfried koskettaa Hiveriä, ja alkaa itsekin mutisemaan ja näkemään omia. Muut seuraavat hämmentyneinä kunnes Idoko nykäisee isänsä pois. Idolfried katsoo äkäisen oloisesti Idokoon, kunnes ilme muuttuu hämmentyneeksi. Buranko: “Mitä tapahtui, mitä Hiverille tapahtuu?” Ido ei vastaa, vaan ajatuksissaan tarttuu uudestaan Hiveriin. Hetken päästä Idolfried ja Hiver alkavat ikäänkuin keskutelemaan keskenään. Idolfried huudahtaa, ettei isältä voi ikinä pyytää riistämään tyttärensä henkeä. Idoko on hämmentynyt. Buranko on hämillään, Shaytan ja Layla miettivät pitäisikö tehdä jotakin.

Hiver ja Idolfried palaavat nykyisyyteen. Hiver on järkyttynyt, mutta Idolfried vakuuttaa ettei ole mitään hätää. Hiver vapisee ja kysyy, “onko hän puhunut teillekin?” Shaytan vastaa myöntävästi, muttei suostu kertomaan enempää. Burankon ilme on hetken poissaoleva, mutta hän palaa nopeasti takaisin nykyisyyteen. Hiver painostaa edelleen Shaytania, joka vastaa epämääräisesti jotain päästäkseen pois tilanteesta. Buranko vastaa kieltävästi kun häneltä kysytään samaa kysymystä. Idolfried lyö kätensä yhteen ja kommentoi “ei auta seisoskella, eteenpäin!”

Buranko johtaa joukkoa eteenpäin. He tulevat ovelle, jonka takaa kuuluu pirteää musiikkia. Oven takana on autio taverna, mikä kuulostaa normaalilta puheensorinallaan ja musiikillaan, mutta he eivät näe ristinsieluakaan. (Tässä vaiheessa pistimme Ori no Naka no Hanan soimaan. Pahis oli kaikille itsestään selvyys.) Idoko ja Buranko astuvat huoneeseen. Idolfried vilkaisee Hiveriä, joka ei vastaa katseeseen. Idolfried puhuttelee Hiveriä: “Et voi jättäytyä pois, olemme kaikki tässä yhdessä”. “Miksei, minuthan hän haluaa.” Idolfried yrittää vakuuttaa lisää huonolla menestyksellä. Kirjastossa valot välkkyvät pois ja Idolfried työntää Hiverin huoneeseen tämän vastustelusta huolimatta. Ovi sulkeutuu heidän perässään. Tavernassa on kolme ovea, ja Idolfried menee ensimmäiselle, mutta se ei tahdo aueta. Musiikki muuttuu ja valot himmenevät. Shaytan yrittää turhaan auttaa oven avaamisessa. Valot sammuvat lavan spottivaloa lukuunottamatta. Idolfried vetää Idokon taakseen ja siirtyy osittain Hiverinkin eteen, tarkkaillen silmä kovana lavaa.

Lavan punaisten verhojen takaa astuu nainen. Huoneen ilma kylmenee, eikä kukaan halua/kykene tekemään mitään. Idolfried puristaa kätensä nyrkkiin, ja nainen ottaa lavan haltuunsa. Laulaa oikein nätisti, mutta kuulijoille tulee epämukava olo, eivätkä he kykene liikkumaan. Laulun lopussa kaikkiin kuulijoihin osoittaa spottivalot, mutta Idokon, Laylan ja Hiverin valot sammuvat ennen muita. Nainen nostaa sormen huulillensa (se “shhh”-ele), kumartaa ja poistuu. Ilma kevenee, valot syttyvät takaisin. Mistään ei kuulu ääniä, ympärillä vallitsee täydellinen hiljaisuus.

Kaikki odottavat aloillaan, kunnes Buranko nousee tuolista, johon oli istunut huoneeseen tullessaan. Hän avaa oven, jonka takana on synkeä lato. Sen seinillä on verisiä veitsiä. Burankon jäädessä tuijottamaan näkyä, Idoko avaa toisen oven, jonka takana on kaivoskäytävä, ja sen keskellä verinen lapio. Idolfried kokoaa itsensä ja menee vakavana viimeisen oven luo. Sen takana odottaa laivan kansi, jolla lojuu verisiä miekkoja. Hiver on järkyttynyt ja astuu Idokon avaamaan käytävään, yrittäen sulkea oven. Idoko pistää vastaan. Idolfried syöksyy auttamaan, mutta sählää ja vahingossa työntää Idokon pois ja Hiver saa oven kiinni. Idoko saa sen taas raolleen, mutta Idolfried sählää taas. Hiver päästää ovesta irti, jolloin Idolfried astuu käytävään. Hän kopauttaa Hiveriä olalle pari kertaa, mutta tämä ei reagoi. Idolfried potkaisee lapiota. Kaivos alkaa tärisemään ja kiviä tippuu katosta. Idolfried lentää ovesta ulos yrittäen lykätä Hiverinkin mukaansa, mutta tämä sulkee oven Idolfriedin perässä, eikä ovi enää aukea. Idolfried huokaisee ja vittuuntuneena Hiverin kadottamisesta kokoaa itsensä. Valot välkkyvät taas, ja pöydille ilmestyy spottivalot. Nyt pöydillä on aseita. Osa huoneessaolijoista kärsii kuiskivasta äänestä. Buranko lähestyy aseita. Idolfried katsoo Idokoon, mutta tämä katsoo muualle jolloin Idolfried kävelee laivaoven luokse hymähtäen ja luoden viimeisen katseen Idokoon astuu sisään ja sulkee oven. Buranko on tuijottaa aseita edelleen intensiivisesti. Shaytan käskee Laylaa menemään pois mutta Layla kieltäytyy. Kuiskaukset lisääntyvät. Idoko ryntää isänsä perään ja onnistuu avaamaan oven. Idoko luo viimeisen katseen huoneeseen, missä Buranko vapisee ja sormeilee aseita vastahakoisesti. Shaytan käskee Laylaa sitomaan tämän tuoliin. Idoko menee ovesta sisään ja sulkee oven perässään.

Tavernaan laskeutuu hiljaisuus: Burankolla ja Shaytanilla vain kuiskaukset huutavat ajatuksissa ja kauhukuvat välkkyvät mielessä. Buranko on alusta asti kuullut Michelen äänen “tapa joku ja voit olla ikuisesti onnellinen”, kun taas Shaytanin pitäisi tappaa Layla. Layla suostuu lopulta sitomaan Shaytanin tuoliin, tosin erittäin heikosti (kiitos korttien). Buranko tarttuu lyhyeen miekkaan ja kääntyy Shaytanin ja Laylan puoleen tyhjä, mutta ahdistunut ilme kasvoillaan. Shaytan yrittää saada Laylanin pakenemaan mutta tämä ei suostu. Shaytan tökkää itseään tikarilla käteen, aiheuttaen vahinkoa. Buranko syöksyy Laylaa kohti ja yrittää viiltää miekalla. Layla ei ehdi väistää, mutta Shayan ehtii tulla väliin, ottaen haavoittavan iskun. Buranko yrittää viiltää Shaytania uudestaan, joka ottaa miekan kiinni kädellä saaden haavan. Yrittää kiskoa miekan Burangolta ja saa sen lopulta irti, jolloin Shaytan puskee vastahakoisen Laylan kohti ovea. Huoneessa kuuluu “OHOHOHOHO!” -naurua. Buranko juoksee takaisin asepöydän luokse, valitsee pienen käsiaseen ja ampuu Shaytania kohti. Luoti vain hipaisee, mutta kokonaisuudessaan Shaytan on heikkona. Buranko heittää aseen pois, mutta nappaa terävän veitsen. Layla yrittää ottaa sen pois mutta epäonnistuu, jolloin Buranko viiltää Laylan kurkun auki. Shaytan yrittää tuskissaan polttaa koko paikan ja onnistuu osittain. Buranko heittää veitsen pois ja juoksee viimeiselle ovelle. Ovi sulkeutuu hänen perässään. Shaytan ja Laylan ruumis palaa tavernan mukana.

------------------------------------------------------

Idolfried on selin Idokoon tämän astuessa “laivan” kannelle, missä oli niitä verisiä miekkoja: “Sä sit teit tästä vaikeaa.” “Mitäs menit sanomatta minnekään ja en halunnut jäädä sinne.” Hiljaisuuden jälkeen Idolfried jatkaa: “Sähän tiedät, et suojellakseni sua tekisin kaiken uudestaan?” Hetken päästä Idoko vastaa myöntävästi ja ehdottaa, että jatkavat matkaa koska taaksekaan ei pääse. Idolfried isällisesti neuvoo: “Varo askelia, astu tylpille reunoille.” (Koska tilaa ei ole astua niiden väliin.) Menevät ovelle, Idolfried avaa oven jonka takana täydellinen pimeys. Kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa, Idolfried ottaa Idokoa kädestä kiinni ja he astuvat sisään.

-------------------------------------------------------

Hiver kaivoskäytävässä menee verisen lapion luokse. Lapio on normaali, tosin todella raskas. Hiver menee ovelle ja avaa sen. Takana odottaa täydellinen pimeys ja lopulta Hiver astuu sisään.

--------------------------------------------------------

Buranko on täysin hiljaisessa ja autiossa ladossa. Vaatteet ovat veriset ja mieli on vähän sekava. Kuiskaukset ovat kuitenkin kadonneet joten hän kykenee selvittämään ajatuksensa. Tilanteen kauheus ja ymmärrys että tappoi kaksi (ja vieläpä jonkun muun vaikutuksesta) alkaa vihastuttaa. Hän kävelee uudelle ovelle, avaa sen ja näkee pelkkää pimeyttä. Huokaisten syvää astuu pimeyteen.

--------------------------------------------------------

Kaikki neljä ovista astuessaan putoavat tyhjyyteen, alas pimeään. Hiver putoaa tyynesti, Idolfried ja Idoko pitävät toisiaan kädesta kiinni, Idolfriedin pitäessä Idokon yläpuolellaan. Kaikki neljä iskeytyvät lopulta maahan pitkän pudotuksen jälkeen. Sattuu, mutteivät kuole iskuun. Valot syttyvät: alue on iso, valkoinen, tyhjä ja kalsa. Buranko on verinen, eikä vastaa kun Idoko kysyy missä Shaytan ja Layla on. Idolfried nousee seisomaan ja pudistelee vähän vaatteita: mikään ei enää häntä yllätä. Hiver on välinpitämätön ja kylmänrauhallinen. Buranko näyttää turhautuneelta ja pyyhkii verisiä käsiään mekkoonsa.

Buranko alkaa jälleen kuulla ääniä päässään. Hetken naurun jälkeen nainen puhuu: “Voih kiitän, kiitän. Teit oikein hyvin, olen oooikein tyytyväinen. Ehkä teen elämästäsi helpompaa joksikin aikaa. Aion pitää lupaukseni.. Tuo vain minulle Hiver. Tuo minulle Hiver. Ja huolehti, ettei kukaan muu ehdi ensin. Tuo minulle Hiver. Niin yksinkertainen asia vielä. Ajattele kaikkea herkullista ruokaa jota voit pilkkoa, leikellä ja silputa. Muista... Hiver.... Muista.... Hiver.... Meeene.... Tuule....Tuo minulle Hiver...jne.”  Buranko hätkähtää äänistä, katsoo lattiaan ja ilme muuttuu irvistykseksi. Ei kuitenkaan sano ääneen vielä mitään. Hiver ei reagoi mitenkään. Idolfried vetää Idokon taas selkänsä taakse mutta pysyy rauhallisena. Valkeus heidän ympärillään alkaa välkkymään: välillä pimeää, välillä valoisaa. Kaukaisuudessa näkyy tuttu nainen, joka lähenee joka välähdyksellä eri puolilta. Idolfried on valmiudessa ja Burankolla soi edelleen päässä “tuo Hiver... muista... Hiver....jne”.
Hiver puhuttelee Michèleä, ja he käyvät pitkään keskustelua missä Hiver on aika alakynnessä. Käy ilmi kuinka koko juttu on ollut Michèlen juoni Hiverin kiduttamiseksi. Idolfried yrittää puuttua keskusteluun, Michèle haukkuu Idolfriediä tyhmäksi ja toteaa “idioottimaisuus taitaa kulkea teidän verissä”. Paljon naurua. Idolfried: “PÄÄSI KIINNI, akka.” Michèle: “Pysy ITSE hiljaa.” Idolfried: “Haha, mitä muka minulle voisi vielä tehdä.” Idolfried saa tietää, että hänen oma tyttärensä oli kuullut aikaisemmin kommentin siitä, ettei isää voi pyytää riistäämään tyttärensä henkeä. Michèle haukkuu taas tyhmäksi. Idolfried on asiasta yllättävän rauhallinen ja myöntää ehkä tosiaan olevansa tyhmä mutta siinäpä se sitten onkin. “Tyhmyys kai on rangaistukseni.” Michèle tarjoaa vielä mahdollisuutta, mutta se vaatisi että Idolfried tappaisi Idokon. “Tapa tyttäresi. Kuinka vaikeaa se voi olla?” Idolfried: “Harmi vain, etten näe siinä mitään hyötyä. Ainoa mitä se saisi aikaan, olisi vain saattaa hänet samaan tilaan kuin missä itse olen. Ja sitä en omalle tyttärelleni saata suoda.” Michèle: “Teillä kyllä ei ole paljoa muuta vaihtoehtoa. Pimeys ja tuska vain eri mausteilla. No mutta, elämä on.”

Michèle kääntyy taas Hiverin puoleen, kiusaten tätä sanoillaan. Hiver iskee pari kommenttia vastaan, mutta Michèle vain jatkaa. Idoko keskeyttää ja kommentoi “me olemme jo kuolleet, miksi toit meidät takaisin haudasta?” Idolfried räpäyttää silmiään ja kääntyy Idokoon päin, tajuten että tämäkin on jo todellisuudessa kuollut. Tyyneys laskeutuu ja molemmat tietää ettei niillä ole mitään menetettävää. Valot alkaa taas välkkyä ja Michèleä ei näy missään, naurua vain kuuluu. Idolfried puhuttelee Hiveriä, keskustelua Hiveristä ja tämän elämästä. (Filosofista keskustelua, olen huono sen tajuamisessa, sori.) Michèle taas vaan nauraa: “Mitä filosofista sontaa?!” Keskustelua keskustelua... Idokokin yrittää auttaa Hiveriä mut luovuttaa pian. (Tässä vaiheessa Chiheiko ei jaksa enää ja Livalla menee hermot.) Lisää filosofista keskustelua, Idolfried yrittää vielä kääntää Hiverin pään mutta tämä vain katsoo poispäin ja kysyy lopulta Michèleltä: “Mitä haluat minun tekevän jotta he pääsevät pois?” Michèle vastaa heillä olevan edessään pelkkä tyhjyys, kaikki ovat jo kuolleet jossain vaiheessa, heidän tarinansahan ovat ohi ja että olevat taistelleet tässä koko ajan saadakseen toisen mahdollisuuden. Idoko tai pikemmin Liva tuhahtaa korruptoituneista säännöistä. Idolfried muistuttaa Michèleä tämän toisesta tarjouksesta: kadota savuna ja tuhkana ilmaan, katsoa kun oma tytär muuttuu luiksi ja mätänee hitaasti kaivon pohjalla. Idolfried: “Mutta hän pääsee eteenpäin. Ja isänä, se riittää.” Isä-tytär-momentti, mille Michèle vaan nauraa. Idolfried ja Idoko päättävät palata kuolleisiin ja Michèle tarjoaa heille oven, josta astuessa heidän ruuminsa tekevät kuolinprosessinsa uudelleen kuten aikanaan. Isä ja tytär päättävät yhdessä tehdä näin ja astuvat sisään.
Koko tämän ajan Burankolla on kuiskinnat jatkunu päässä. Michèle kääntyy Burankon puoleen ja kiittää tätä “hartaasti” ja kysyy miltä tuntui tappaa kaksi. Buranko ei vastaa mitään vaan näyttää vihaiselta. Michèle tarjoaa Hiverille muutamaa vaihtoehtoa: tätä todellisuutta tai ei-mitään, kaksi nukkea seuranaan tuomassa tarinoita joista yksikään ei kuulunut hänelle... Keskustelua Hiverin äidistä, todellisuudesta, odottamisesta, Michèlen labyrintista... Michèle kysyy Hiveriltä, haluaisiko tämä syntyä uudelleen, Michèlen maailmassa Michèlen säännöillä. “Mutta se olisi silti todellisuus.” Hiver kysyy ehtoja, mihin Michèle vastaa “eikö eläminen itsessään?” Hiver kysyy mitä Michèle tekee Burankolle. Michèle toteaa ehkä palkitsevansa, ehkä ei. Lupauksia kyllä oli, mutta eipä tiedä onko hänen käsissään se valta päästää kuolleet elävien joukkoon. Buranko tuijottaa Michèleä vihaisesti. Tämä esittää Burankolle kaksi mahdollisuutta: joko elää haavemaailmassa tietäen että se on valetta, tai palata kuolemaan. Hiver kommentoi, ettei Michèle pelaa reilusti, mutta tämä vain nauraa “kukaan ei pelaa reilusti”. Hiver suostuu ehtoihin. Michèle kiittää molempia ja kysyy Burankon valintaa. “Kaiken tämän jälkeen. Kaiken sen jälkeen mitä sinä olet tehnyt meille kaikille... Voisin vain oksentaa.” Michèle nauraa ja kiittää rehellisestä palautteesta. Buranko valitsee jälkimmäisen ja palaa kuolemaan. Kuuluu naurunremakkaa ja kaikki pimenee.... GameMaster Haikara: “Ja jätän kaiken muun mielikuvituksen varaan. Peli on ohi, kiitos.”

Bad End: Haikaran kosto
--------------------------------------------------------

Kiitos vielä kaikille, rope oli kiva, vaikka tulikin bad end :)


//edit: kirjoitusprosessi oli muuten hauska, varsinkin kun mulla oli muutamia äänityksiä. Pari valittua palaa pelin lopusta:
- Haikara: "..ja käy niin et kun astutte huoneeseen teiän jalat ei kosketa mihinkään, putootte alas." Chiheiko ja Liva: "Wheeeeeeeeeeee....." semmosella alas putoavalla äänellä.
- Dialoginpätkä: Chiheiko: Idolfried pitää Idokon kädestä tiukasti." Liva: "Aaw :3" Haikara: "Silleen jee, ainakin me olemme yhdessä!" Chiheiko: "Ja pitää Idokon yläpuolellaan, et jos osutaan maahan niin se sit pehmentää pudotusta jonkin verran." Liva: "Aaaw, ihana kun mulla on isä." Haikara: *nauraa, ja ääni muuttuu yhtäkkiä tummemaksi* Hahhahähä mä laitan sut katumaan tota." *kaikki nauraa*
- Gwendoly vastaa puhelimeensa, ja pitkään on täysi hiljaisuus Gwendolyn puhetta lukuunottamatta, kunnes tämä mainitsee olevansa Sanhora-fanien miitissä. Haikara, Murkki ja Liva kaikki huutaa “Heeeeei” ja alkavat laulamaan “Glooria, oh Gloria, Sound Horizon Kingdom!” Laulu jatkuu puhelun loppuun asti ja kaikki purskahtaa nauruun.
- Chiheiko: “Noniin, kuinka pahasti me kuollaan?”
- Pelin loppupuolella selvästi huomaa kuinka Chiheiko ja mä saadaan tarpeekseni kun just ennen kuolemaamme vaan aletaan käkättää. Sori te muut, te taisitte vähän hyytyä meihin :D
- Täytyy kans myöntää, että äänityksiä kuunnellessa jotenkin huomasin miten Idolfried ja Idoko oli paljon iloisempia muihin verrattuna, meillä oli vaan niin kivoja isä-tytär-momentteja et Chiheikon sanoin "menemme iloisesti kohti tuhoamme!" ^^
//edit2: oikoluettu, ootko nyt iloinen Murkki? :D
//edit3: Nyt on Michèlenkin nimi oikein.

6 kommenttia:

  1. hyväksyn oikolukemattomuutesi, mutta haluan silti huomauttaa, että kyllä buranko taipuu kuten idokokin eli burankon, burankolla, jne. ei geetä sinne väliin , pls. :D (jenski voi huomauttaa michelestä, haha.)

    mut jo, hyviä muistoja! kiva jos ite saatoitte tuoda huumoria mukaan vaikka loppu aika hermostuneena menikin! oon ite just niin tottunut vähän vakavahenkisempään ja tummempaan ropetukseen sanhora-hahmoilla, etten ite oikeen osaa huumoria kauheemmin heitellä ´v` erittäin hankalaa myös jos on päähenkilö siinä kidutuksessa, je. (kiitos menneisyyden minäni että olit niin hemmetin tyhmä hahmovalintasi kanssa, prkl.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, muistelin et Michele kirjoitetaan kahdella l:llä, mut näköjään ei. Oikoluin ja korjasin nimet, eihän siihen menny ku lähemmäs puoli tuntia... Hetkinen, miten siihen meni noin paljon aikaa?! O.o

      Ahh, muistoja ^^ Jooh, mulla ainakin meni vakavuus yli hilseen tietyssä pisteessä niin tuli viihdytettyä sitten vähän huumorilla pelin aikana :)
      Ja sä kyllä selvästi kaduit valintaasi myöhemmin :D

      Poista
    2. haha, pahoittelut, mutta kun sen burankon g vaan pisti silmääni niin pahasti, et oli pakko huomauttaa. ´v` seuraavaksi voidaankin sitten opetella, että miten se michelen heittomerkki menee oikeaoppisesti! sekin on taito!

      no ainakin teki roolini helpoksi, kun sain puolet ajasta vaan olla pallona lattialla ja itkeä tuskaani! jee!

      Poista
    3. Nauran hahmovalintaasi hamaan kaukaiseen maailmanloppuun asti.

      Psst, psst. Michele oikeaoppisesti on Michèle Malebranche, mut ymmärrän jos heittomerkit jää pois, haha.

      Poista
  2. Itse rope sattui tosi paljon, mutta tätä oli mukava lukea. Kiitos tiivistelmästä! Hienoa etteivät tämänkään ropen tapahtumat pääse unholaan!

    VastaaPoista